Rakastan kukkia todella paljon. Ne ovat aina tuoneet iloa minunkin elämääni. Edesmenneet äitini ja siskoni myös rakastivat kukkia ja he puuhasivat niiden parissa aina keväät, kesät ja syksyt. Yhdessä istuteltiin perennoja ja jaettiin niitä uusiin istutuksiin toistemme puutarhoihin.
Kun siskoni sairastui parantumattomaan syöpään, niin kerran ihaillessamme äidin pihan kukkia hän sanoi meille: " kun minusta aika jättää ja katsotte kaikkia kukkia, niin minä olen siellä" ❤🌻Kyllä ne sanat jäivät mieleeni....
Rakastan hirmuisesti kukkia ja ajattelen rakkaudella äitiäni ja siskoani, kuinka he tuovat kukkien kautta iloa ja muistoja minullekkin. He ihan varmasti tanssivat yhdessä siellä taivaan kukkaniityillä ja ovat onnellisia, kun katson omia esikasvatettuja kukkiani.
Asun kerrostalossa, mutta esikasvatan parvekekukat itse ja niitä tulee taas paljon. Se on ihanaa puuhaa! Kukkia tulee tietenkin niin paljon, että olen vienyt niitä sitten haudoille, antanut ystävilleni ja naapureilleni. Viimevuoden samettikukkien siemenet keräsin talteen ja nyt ne itivät oikein hyvin. Niistä saan taas ihania keltaisia samettikukkia, jotka tuovat iloa elämääni!
Parvekkeelleni paistaa aurinko koko päivän, joten samettikukka on sinne erinomainen kukka. Se kestää paahdetta sekä kuivuuttakin ja kestää myös pitkälle syksyyn. Samettikukat eivät ole kovin kylmänarkoja. Ne ovat kauniita ja loistavat keltaisuudellaan kauaksi.... Huomaan kuinka ohikulkijat niitä myös ihailevat. Ne ovat siis oikeita katseen vangitsijoita.😁
Tänään istutin samettikukkien taimet parvekelaatikoihin ja ruukkuihin. Totuttelen niitä nyt ulos pikkuhiljaa, koska yöt ovat vielä kylmiä ja välillä sataa myös luntakin. (Ihmeellinen toukokuu taas ollut) Yöksi otan kukat vielä sisälle. Hoidan niitä nyt niin huolella ja rakkaudella.
Ihanaa, kun tulee kesä ja kukat! ❤
Tarja
